Historia

Historiikin on laatinut lastenhoitaja Anneli Lattu, joka on työskennellyt Lemin kunnassa perhepäivähoitajana 24 vuotta ja kuulunut monen lemiläislapsen arkeen vuosien varrella.1980-90-luvuilla Anneli toimi aktiivisesti Mannerheimin Lastensuojeluliiton Lemin osastossa, useita vuosia myös puheenjohtajana.

MLL LEMIN PAIKALLISYHDISTYKSEN HISTORIIKKI

Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliitto perustettiin vuonna 1920.Liitto oli ensimmäinen koko maan kattava vapaaehtoisjärjestöorganisaatio.Kahdeksan vuoden kuluttua tuli Lemille kouluneuvos Erik Mandelin ja toimeenpani perustavan kokouksen Mannerheimliiton paikallisosaston saamiseksi myös Lemille. Se saatiinkin aikaiseksi opettaja Antti Vilhelm Pajulan toimiessa puheenjohtajana. Tässä täytyy mainita, että A.V. Pajula toimi virassaan yhtäjaksoisesti yli neljäkymmentä vuotta.

Liiton perustamisvetoomus kuuluu:

“Tämän työn päämääränä olkoon, että jokainoa Suomen lapsi äidinkohdusta lähtien ja kautta koko kasvinaikansa saa oikeutetun osan siitä hellyydestä jahuolenpidosta, joka yksinään voi laskea lujan pohjan heidän kehitykselleen hyviksi ja hyödyllisiksi kansalaisiksi..”

Mielestäni tässä vetoomuksessa ei ole mitään päivitettävää.

Mannerheimliiton Lemin paikallisosasto on aina ollut toimissaan ajan hermolla.Tämän on jo taannut se mahtava halki vuosikymmenien jatkunut ohjeistuskirjeiden määrä, niin valtakunnalliselta- kuin piiritasolta.

Osasto 1920-30-luvulla

Jäsenmäärä oli noin 10. Ompeluseurassa, etupäässä kirkolla, valmistettiin pienten lasten vaatteita.Niitä lainattiin vähävaraisiin koteihin. Oma mummoni sai vuonna -31 syntynyttä kummitätiäni varten napavöitä, flanellivaippoja, ohuita isoja vaippoja, paitoja, flanelliröijyn ja kapalovyön. Kaikki kirjattiin vihkoon muistiin.

Liiton asiaa koetettiin saada tunnetuksi myös pitäjällä, niinpä näitä matkoja tehtiin sekä suksilla että hevoskyydillä.

Hiihtokilpailuja lapsille pidettiin eri puolilla pitäjää. Näillä reissuillakin koetettiin saada jäseniä lisää.

Vuonna -30 päätettiin anoa kunnalta määrärahaa terveyssisaren palkkaamiseen.

Marttayhdistyksen kanssa pidettiin kaksipäiväiset terveyspäivät näyttelyineen. Paikalla oli luennoimassa lääkäri, terveyssisar, marttapiirin konsulentteja sekä paikallisia esiintyjiä.

Varoja toimintaan saatiin jäsenmaksuilla ja myymällä hammasharjoja lapsille.1937 osasto sai alkohoolivoittovaroja.Varainhankinta oli vähäistä, niinpä rovasti Karttunen lainasi 50 markkaa menojen peittämiseksi. Alakuloisissa tunnelmissa osasto vastaanotti 10-vuotisonnittelut kanslianeuvos Mandelinilta. Huomaavaisuus masensi, koska työ Lemillä tuntui heikolta. Samalla se kuitenkin rohkaisi tarttumaan työhön uudella innolla.

Osasto -40-luvulla

Jäsenmäärä nousi 50:een. Maatalouskerhoyhdistys perustettiin.Se on 4H-yhdistyksen alku Lemillä.Osastolla oli edustajia maatalouskerhon johtokunnassa.Kerholaisia oli vuosittain noin 150.

Osasto ylläpiti vuodesta 1940 äitiysneuvolaa kunnantuvalla. Vastaanotolla olivat tohtori Kallio ja kätilö. Neuvola siirrettiin ensin entisen suojeluskuntatalon varastoon, sieltä Joonas Tikan taloon ja vielä osuusliikkeen taloon.Osasto hankki neuvolan kaluston ja maksoi aluksi vuokrat. Alettiin suunnittelemaan terveystaloa.Osasto ja Lemin kunta anoivat ja saivatkin Suomen Huollolta alkurahoituksen ja Mannerheim-liitolta hankittiin tyyppipiirustukset.1947 pidettiin pitäjällä hirsitalkoot ja puita kertyi melko runsaasti.Kummikunnilta saatuja varoja käytettiin rakentamiseen. Sisustustöiden ollessa vielä kesken vähävarainen osasto anoi kuntaa saattamaan rakennustyön loppuun. Näin kunta sitten tekikin.

Ensimmäiset uimakurssit pidettiin vuonna -44 Lahnajärvellä, Hovin myllyn luona.Uimakurssin päättäjäisissä oli kauniina kesäpäivänä n. 500 katsojaa. Myöhemmin osasto teki aloitteen kunnallisen uimatelineen saamiseksi Lahnajärven rannalle.Se oli jo avustanut sellaisen hankkimisessa Uimin ja Vainikkalan kyliin.Uimakurssit olivat opettajien raporttien mukaan suosiossa: kävijöitä n.40 monena kesänä.

1945 osaston sitkeys palkittiin. Melkein 16 vuotta ensimmäisen anomuksen jälkeen, Lemille saatiin terveyssisar. Toteutui lemiläisten 11.käsky:”ei siun piä hätäilemän.”Samana vuonna saatiin myös kodinhoitaja.

1943-44 paikkasi Lemillä asustava hammaslääkäri lasten hampaita, mutta vain varakkaimmilla oli tähän mahdollisuus.1946 palkkasi osasto Juvolan koululle kiertävän hammashoitolan, jolloin hoidettiin 10:n lapsen hampaita. Se tuli mahdolliseksi ruotsin kummikuntien ja Amerikasta tulleiden lahjoitusten avulla. Seuraavana kesänä kaksi hammaslääkäriä paikkasi 156:n oppilaan hampaat seitsemässä koulupiirissä. Olen päätellyt,että koska osaston vetäjinä toimivat opettajapariskunta Tyyne ja Antti Pajula, osaston toiminnat tapahtuivat usein koulupiireittäin. Lemillä oli tuolloin 10 koulupiiriä.

Osasto levitti kylille julkaisuja, mm. Uusi kylvö ja Punainen risti. Varoja kerättiin mm. myymällä vappukukkia ja uintimerkkejä.Myös lastenpäiväjuhlan kirkkokolehti ohjattiin osastolle.Pitäjässä pidettiin viisi huutokauppaa, joissa myytiin ruotsista tulleita lahjoitusvaatteita.Osasto vastaanotti raha-automaattirahoja.

Sota-aikaa elävä Lemi tarvitsi Mannerheim-liittoa jakamaan sotakummiavustuksia sotaorvoille lapsille. Rahat Lemille tulivat Suomen Punaisen ristin entisen Viipurin piirin kautta. Sotakummiasiainhoitajana toimi Tyyne Pajula, sihteerinä Hilda Tikka.Kortistossa oli 117 sotaorpoa. Lemillä oli Ruotsissa Hallannin läänissä seitsemän kummikuntaa.Sodan aikana ja sen jälkeen osasto jakoi tuhansia kummikunnista tulleita vaate-, kahvi- ja makeispaketteja paikkakunnan siirtolaisille, kaatuneiden omaisille, invalideille ja muille puutteessa oleville. Paketteja olivat jakamassa Lemin Marttayhdistyksen huoltoemännät. Mummoni ja pappani anoivat yhdeksänlapsiselle katraalleen vaateavustusta juhannuksen alla -46.

1946 osastossa vieraili Amerikan Punaisen ristin edustaja.Ruotsin päivää vietettiin arvokkaalla ohjelmalla v.-48.

Osasto -5o-luvulla

1950 osasto toimeenpani yhdessä seurakunnan kanssa pienille lapsille ns. Papinhiihdot. Ne alkoivat kirkonmeiningillä, jossa saarnasi kirkkoherra Niilo Kattelus.Sen jälkeen siirryttiin hiihtämään seurakuntatalon maastoon.

Kummikuntatoiminnan lakattua perustettiin Lemillekin Pohjola- Norden yhdistys 1950. Se hoiti “sivistyksellistä vuorovaikutusta” Ruotsiin. Ystäväkuntana oli Hallannin läänissä Simlångsdalen. Tyyne Pajula valittiin toimimaan kirjeenvaihtajana. 1957 vieraili osastossa kaksi herraa ystäväkunnasta.

1957 sai 4-vuotias lemiläinen pikkupoika Amerikan-kummin.Hänen ja koko perheen tietoja päivitettiin kirjeitse Tyyne Pajulan avulla. Myös sveitsiläisiä kummeja oli joillakin Lemin lapsilla.

Terveystalon valmistuttua, osasto luovutti sen Lemin kunnalle 1951. Osaston osuus kustannuksista oli noin yksi kuudesosa, kunnan maksaessa loput.Luovutusjuhlan puheenvuorossaan A.V. Pajula esiintoi kiitoksen”kaikkien niiden syntyneiden ja syntymättömien ja äitien puolesta, jotka täällä tulevat saamaan hoitoa ja apua”lisäten vielä, että “tähän taloon uhrattu pääoma tulee kasvamaan tuhansin kerroin korkoa.”

Kuudet kotivalmiuskurssit pidettiin.Luennoitsijoina olivat kunnan lääkärit, paikalliset papit, kätilö, terveyssisar, diakonissat ja opettajat. Mm.äitini rippikouluryhmä sai kunnanlääkäriltä ohjeita puolison etsimisestä jostain muualta kuin Lemiltä. Äitini käytti ohjeinaan minua ja veljiäni hoitaessaan Mannerheim-liitolta hankkimiaan kirjoja ja lehtisiä.

1951 teki osasto kunnalle anomuksen säännöllisestä koululasten hammashoidon alkamisesta.

Johtokunnan jäsenten titteleitä 50-luvulla: neiti, tohtori, kätilö, talollinen, kansakoulunopettaja, kirkkoherra, pankkivirkailija, kauppias.

50-luvun toimikuntia: sotakummivaliokunta, lasten terveyspäivä-, hiihtokilpailu-, ryhtirynnistystoimikunta.

Uimaopetusta jatkettiin.

Vappukukkien myynti toimi koululasten avulla koulupiireittäin.Varoja anottiin Raha-automaattiyhdistykseltä ja saatiinkin.

Osasto -60-luvulla

Uimakoulut jatkuivat kesäisin,vuonna -61 oli lapsia kirjoilla 140. Papinhiihdot vetivät lapsia laduille talvisin.

Vielä 1961 on dokumenteissa maininta vaateavustuksista vähävaraisille. Jakajina toimivat kirkkoherra Kattelus, opettaja Pajula ja sosiaalisihteeri Saira.

Osaston vieraana kävi kolme Ruotsin ystäväkunnan Simlångsdalenin edustajaa.

1965 pidetyssä kevätkokouksessa A.V. Pajula totesi, että suuri osa Mannerheim-liiton työmuodoista on tullut kunnalle lakisääteisiksi. Osaston toiminta alkoi hiipua.

Osasto -70-luvulla

Lemin osasto uinaili Ruususen unta ...

Osasto -80-luvulla

...kunnes 1980 kunnan nuorisosihteeri Sirkka Liljander käynnisti toiminnan uuteen nousuun.

-80-luvulla minä nuori neuvola- ym. terveyspalveluiden käyttäjä en edes tiennyt näiden kuuluneen Mannerheim-liiton Lemin osaston toimeenpanemiin työmuotoihin.

Pienten lasteni kanssa Lystisunnuntain pyörteissä sain eteeni osaston jäsenvastaavan ja niin olin itsekin Lemin osaston jäsen. Ensimmäinen Lystisunnuntai, koko perheen perinneleikipäivä, vietettiin -82.

Leikkipuistoja pitäjään alettiin suunnitella kunnan kanssa. Ja kun kunta sitten toteutti suunnitelmat, tarkasti osasto aika ajoin leikkirakennelmien kuntoa.

Linja-autoilla tehtiin kesäretkiä milloin mihinkin”puuhamaahan”.

Perheleirejä pidettiin Syntymäniemessä. Yleensä perheitten yhdessäoloa ja -tekemistä kannustettiin.

Vappujuhla vuorovuosina kirkolla ja Kuukanniemessä oli perheiden suosiossa.

Enkelikirkoissa laulettiin lasten kauneimpia joululauluja.

Osaston osuus Papinhiihdoissa oli toimia latuvahtina.

Pappilan laskiaismäessä toimittiin mäkivahteina ja joskus makkaranmyyjinä.

Varoja hankittiin vappukukkien-, liiton valistusmateriaalin-, joulukorttien- ja arpojen myynnillä. Tilaisuuksien yhteyteen järjestettiin myyjäisiä ja kirpputoreja. Anomuksilla saatiin kunnalta toiminta-avustusta. Jäsenmaksun maksaneet saivat liiton Lapsemme-lehden.

Pikkuvauvojen turvakaukalovuokraus hoitui ensialkuun sosiaalitoimen kautta. Kun istuimia saatiin eri järjestöjen avustuksella lisää, vuokraus siirtyi neuvolaan.

Jäsenmäärä kasvoi vuosikymmenen aikana yli sadan.

Osasto- 90-luvulla

Perheliikuntaa kirkonkylällä tarjottiin talven ajan. Sieltäkö lie Maija Kiljunen saanut innostuksen ohjata näinä vuosina liikkisryhmiä. Eikä hän ole ainoa, joka jo “äidinmaidossa” on saanut tarpeen toimia osastossamme.

Lastenkaitsijoita koulutettiin ja välitettiin perheisiin lyhytaikaiseen tarpeeseen.

Tukioppilastoiminta alkoi Lemilläkin yläkoulun saamisen myötä.

Lapsen oikeuksien päivänä tarjottiin kunnan päättäjille varhaisaamiasta, jonka yhteydessä keskusteltiin lasten asioista Lemillä.Mm. Uimintien kevyenliikenteen sujuminen puhutti. Iitiäntien varten sellaisen saamiseksi tehtiin valtuustoaloite.

Lasten toimintapäivä kadunmaalauksineen haki paikkansa Osuuspankin naisten Kultakierroksen lastenkaitsentatapahtumana.

Osasto tarjosi lemiläisille uimahalli- ja kotiseuturetkiä ja otti osaa koulukeskuksen yläkoulun pihan viihtyisämmäksi saattamiseen.

Vanhemmille järjestettiin kasvatusluentoja.

Musiikkileikkikoulu aloitti toimintansa.

Varoja hankittiin torikahvituksilla, turvavälinevuokrauksella ja liiton materiaalimyynnillä,mm. isyyspakkauksilla.

Osasto harjoitti lahjoitustoimintaakin: ekaluokkalaisille koulupakit, Viroon lastenkodille vaatteita, keskussairaalaan vauvanvaatteita ja vähävaraisille joulumielen saamiseksi ruokalahjakortteja.

Terveystaloa myydessään kunta tiedusteli osaston kantaa myynnistä sekä talossa olevan marmorisen muistotaulun paikasta.

Jäsenmäärä nousi yli 150:n.

Osasto 2000-luvulla

Entisistä toiminnoista jatkettiin perheretkiä, musiikkileikkikoulua, lastenkaitsentaa,

lasten turvaistuinvuokrausta, torikahvituksia, lastenkonsertteja, laskiaismäen valvontaa ja lasten toimintapäivää. Lahjoituksista jatkettiin ekaluokkalaisten harrastepussien jakamista ja Hyvä joulumieli-lahjakortteja.

Papinhiihdot lemiläisenä urheilutapahtumana keräävät jatkuvasta nykyisiä ja entisiä lemiläisiä ladun varteen jännittämään lopputuloksia. Hiihtotyylit vaihtelevat, mutta aina ladun päässä saa suun makeaksi, lämmintä kättä ja kiiltävän palkinnon.

Nuorteniltoja käytiin valvomassa yhdessä työntekijän kanssa joitakin kertoja vuodessa ja tästä poikien järjestettiin kaksi keskusteluiltaa vanhemmuudesta. Koululaiskuljetuksista tehtiin kannanotto kunnalle.

Liiton valtakunnallisiin keräyksiin otettiin osaa.

Kunta lahjoitti 2000 markkaa musiikkileikkikoulun soitinhankintoihin.

Liikuntakerhot aloittivat toimintansa. Raha-automaattiyhdistyksen tuella kokeiltiin koululaisten iltapäiväkerhotoimintaa.

Koko perheen teemalliset ulkoilutapahtumat, uintiretket, pikkujoulut ja perhekahvilatoiminta ovat tämän päivän toimintaa.

Osaston jäsenistä Tarja Alander, Mia Ekman ja Tuija Uski ovat vuorollaan toimineet MLL:n Kymen piirin hallituksessa.

Jäsenmäärä korkeimmillaan oli 219.

MLL:n Lemin paikallisyhdistys on yksi järjestö Lemin suuressa järjestökentässä.

Yhteistyötä on tehty koko toiminnan ajan. Nykyisin tätä yhteistyötä ohjailee myös Lemin järjestöparlamentti.